Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt

Sivua päivitetty 24.11.2015

Ilmastonmuutos johtuu lähinnä fossiilisten polttoaineiden käytössä vapautuvasta ja ilmakehään kertyvästä hiilidioksidista (CO2) ja muista kasvihuonekaasupäästöistä. Näihin lukeutuvat muun muassa typpioksididuuli (N2O), metaani (CH4) ja eräät fluoratut kasvihuonekaasut (nk. F-kaasut). Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat kasvaneet poikkeuksellisen nopeasti viimeisen sadan vuoden aikana pääasiassa ihmisen toiminnan vuoksi. Kasvihuonekaasupäästöt estävät auringon lämpösäteilyn pääsyä takaisin avaruuteen ja lämmittävät siten ilmastoa. Ilmaston lämpenemisellä on monia epäsuotuisia vaikutuksia. Esimerkiksi sateiden jakauma maapallolla muuttuu ja meren pinta kohoaa. Nämä muutokset saattavat aiheuttaa vaikeuksia muun muassa ruoantuotannolle erityisesti kehittyvissä maissa, joka voi vaikuttaa alueiden yhteiskunnalliseen vakauteen ja heijastua pidemmällä aikavälillä myös Suomeen.

EU:ssa vuonna 2007 sovittujen tavoitteiden mukaisesti EU-maat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia, parantavat energiatehokkuuttaan 20 prosenttia ja lisäävät uusiutuvien energialähteiden käyttöä niin, että koko EU:ssa uusiutuvien osuus olisi 20 prosentin verran vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 1990). Suomen on vähennettävä ns. ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöjä 16 prosenttia.

Kotimaan liikenteen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin viidennes maamme kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia ei-päästökauppasektorin päästöistä. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaan kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 2005). EU:ssa käydään parhaillaan neuvotteluja vuoden 2030 tavoitteista.

Hiilidioksidipäästön määrä on suorassa suhteessa käytetyn polttoaineen määrään ja laatuun. Siksi fossiilisen polttoaineen kulutuksen vähentäminen on keskeinen keino liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Päästöjä vähentää myös autokannan muuttuminen entistä vähäpäästöisemmäksi. Tässä yksi keino on autokannan uusiutuminen. Kansallisena tavoitteena on lisäksi, että vuonna 2020 liikenteen biopolttoaineiden laskennallinen osuus kaikesta käytetystä polttoaineesta olisi 20 prosenttia.

Liikenteen khk-päästöt liikennemuodon mukaan

Tallenna data: Excel | Kuva

Kotimaisen liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990-2013 Tilastokeskuksen mukaan. Mukaan ei ole laskettu sähköjunaliikenteen osuutta voimalapäästöistä eikä kansainvälistä liikennettä Suomen talousalueella.

Lähde: Tilastokeskus

Liikenteen khk-päästöt liikennemuodon mukaan

Tallenna data: Excel | Kuva

LIPASTO-laskentajärjestelmässä liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin on laskettu mukaan myös kansainvälinen liikenne Suomen talousalueella ja sähköjunaliikenteen osuus voimalaitospäästöistä.

Lähde: LIPASTO, VTT

» Analyysi

Vuonna 2013 kotimaan liikenteen päästöt vähenivät noin prosentin edellisvuoden tasoon nähden ja olivat vuoden 1990 tasolla. Suurimmillaan liikenteen päästöt olivat vuonna 2007, jolloin ne olivat noin 11 prosenttia vuoden 1990 päästöjä suuremmat. Tieliikenteen aiheuttamat päästöt muodostavat valtaosan eli noin 93 prosenttia kotimaan liikenteen tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Tieliikenteen khk-päästöt vähenivät yhden prosentin vuoteen 2012 verrattuna ja kasvoivat kaksi prosenttia vuoteen 1990 verrattuna.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat kokonaisuudessaan laskeneet alimmalle tasolleen kahteenkymmeneen vuoteen. Samalla Suomi saavutti Kioton sopimukseen liittyvän tavoitteen, jonka mukaan kasvihuonekaasujen päästöt piti vakiinnuttaa vuoden 1990 tasolle jaksolla 2008–2012. Jakson keskimääräinen päästötaso alitti vuoden 1990 päästömäärän lähes viidellä prosentilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 63,2 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä. Kotimaan liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt olivat yhteensä 12,1 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

© Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi, Ilmatieteen laitos