Talvimerenkulun olosuhteet

Sivua päivitetty 30.5.2017

Itämeren jäätalvet ovat hyvin vaihtelevia. Pohjoisosissa jäätä esiintyy joka talvi jopa yli kuuden kuukauden ajan. Ankarina talvina jäätä esiintyy lähes kaikkialla Itämerellä. Keskimäärin jäätä esiintyy talven huippukohdassa 170 000 km² alueella. Laajimmillaan jääpeite on helmi-maaliskuun vaihteessa.

Itämeren jääpeitteen laajuus kuvaa talvimerenkulun oloja. Nykyiset seitsemän jäänmurtajaa pystyvät pitämään liikenteen sujuvana myös kovina talvina. Liikenne voi silloin hidastua, mutta se ei katkea. Jäätilanteen vaikeutuessa Liikennevirasto asettaa talvisatamiin liikennerajoituksia. Niiden perusteella jäänmurtaja-avustusta annetaan vain aluksille, jotka täyttävät Liikenneviraston kyseiseen satamaan liikennöiville aluksille asettamat liikennerajoitukset.

Jääpeitteen suurin laajuus Itämerellä

Tallenna data: Excel | Kuva

Jääpeitteen suurin laajuus Itämerellä mitataan yleensä helmi-maaliskuun vaihteessa. 2000-luvulla jääpeitteen keskimääräinen laajuus on ollut noin 160 000 km².

Lähde: Ilmatieteen laitos

» Analyysi

Talvi 2014–15 jäi tilastoihin leutona. Talvi alkoi tavanomaiseen aikaan joulukuun alkupuolella. Tämän jälkeen sää lauhtui ja kylmeni uudestaan vasta tammikuussa, jossa oli kaksi kylmempää jaksoa: heti Loppiaisen jälkeen ja 20. päivän tienoilla. Tammikuun 23. päivänä saavutettiin jäätalven huippukohta – noin viisi viikkoa tavanomaista aiemmin. Jääpeitteen laajuus Itämerellä oli laajimmillaan 51 000 km². Tilastoissa vain talvella 2007–08 on ollut jäätalven huippukohdassa vähemmän jäätä – 49 000 km². Huomionarvoista on myös se, että Perämeri ei saanut kauttaaltaan jääpeitettä tänä talvena. Näin on aiemmin tapahtunut luultavasti vain talvella 1929–30.

© Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi, Ilmatieteen laitos