Kustannukset, hinnoittelu ja verotus

Sivua päivitetty 21.4.2016

Rautatieliikenteessä ja vesiliikenteessä peritään väyläpalvelujen vastineeksi maksuja ja veroja. Näiden tuottoa ja väylienpidon kuluja verrataan kustannusvastaavuudella. Tienkäyttäjiltä ei kerätä maksuja tienkäytöstä, mutta sen sijaan kannetaan yleiskatteisia auto-, ajoneuvo- ja polttoaineveroja.  Liikenteestä aiheutuu kustannuksia yrityksille ja kotitalouksille. Yritysten logistiikkakustannuksia selvitetään säänöllisesti toistettavalla logistiikkaselvityksellä. Kotitalouksien kulutusta liikenteeseen seuraa Tilastokeskus osana yleistä kulutuksen tutkimusta. Liikenteen ulkoisia kustannuksia aiheutuu onnettomuuksista, päästöistä ja melusta.

Yhteenveto

Ratamaksulla katetaan noin 10 % radanpidon kustannuksista. Rannikon kauppamerenkulun väylien kustannusvastaavuus vaihtelee jäätalven ankaruuden mukaan 100 % molemmin puolin.

Suomen elinkeinoelämän logistiikkakustannukset ovat noin 13 % liikevaihdosta. Pelkkien kuljetuskustannusten osuus on 4,4 % liikevaihdosta. Kotitaloudet käyttävät liikenteeseen keskimäärin 6 100 euroa  vuodessa. Ajoneuvojen hankinnan ja yksityisajoneuvojen käytön osuus on 85 % kotitalouksien kulutuksesta liikenteeseen.

Liikenteen yhteiskunnalliset haittakustannukset olivat vuonna 2014 yhteensä noin 3,6 miljardia euroa. Kustannukset aiheutuvat pääosin tieliikenteen onnettomuuksista ja päästöistä. Tieliikenteen haittakustannukset  ovat jatkuvasti alentuneet onnettomuuksien ja päästöjen määrän vähentyessä. Rautatie- ja vesiliikenteessä päästökustannukset ovat liikenteen lisääntyessä hieman kasvaneet, jolloin tieliikenteen osuus päästökustannuksista on vastaavasti pienentynyt.

Tieliikenteeltä perittyjen verojen tuotto on noin 13 % valtion kaikista verotuotoista. Tieliikenteen verotuksella on siten huomattava julkistaloudellinen merkitys. Tieliikenteen verotulot ovat kasvaneet ensisijaisesti verotuksen kiristämisen seurauksena.

© Liikenne- ja viestint√§ministeri√∂, Liikennevirasto, Trafi, Ilmatieteen laitos