Rautatiekuljetusten kustannustehokkuus

Sivua päivitetty 23.6.2016

Rautatiekuljetuksissa tehokkuuden kehitystä arvioidaan akselipainon, vaunujen kuormausasteen ja sähkövedon kehityksen perusteella. Rataverkon kantavuutta kuvaa suurin sallittu akselipaino, jossa pyritään 25 tonniin (100 km/h nopeudella) tärkeimmillä kuljetusreiteillä. Kustannustehokkuuteen vaikuttavat lisäksi muut asiat, kuten radan välityskyky, sähköistyksen laajuus (sähkövedon mahdollisuus), ratapihojen toiminnallisuus ja tyhjien vaunujen kuljettaminen. Väylien laadun lisäksi tehokkuuteen vaikuttavat useat muut logistiikan ja liikennöitsijöiden ratkaisut.

Kuormattujen tavaravaunujen akselipaino

Tallenna data: Excel | Kuva

Suomen rautatiekuljetusten kuormattujen tavaravaunujen keskimääräinen akselipaino on kasvanut 11,6 tonnista 13,5 tonniin (15,7 %) vuosina 2000–2015.

Lähde: Liikennevirasto

Tavaravaunujen kuormausaste

Tallenna data: Excel | Kuva

Suomen rautatiekuljetuksissa tavaravaunujen kuormausaste on noin 53 %.

Lähde: Liikennevirasto

Sähkö- ja dieselvetoisen tavarajunaliikenteen brtkm

Tallenna data: Excel | Kuva

Sähkövedon osuus tavarajunaliikenteessä on kasvanut 60 prosentista 81 prosenttiin vuosien 2000 ja 2015 välillä.

Lähde: Liikennevirasto

» Analyysi

Rautatiekuljetusten kustannustehokkuus on keskimääräisen akselipainon kasvun ja tyhjänä kulun vähenemisen perusteella kehittynyt myönteiseen suuntaan. 25 tonnin verkon ensimmäiset osuudet valmistuivat vuonna 2004, mikä näkyy tunnusluvussa tehokkuuden kasvuna. Rataverkon sähköistyksen eteneminen näkyy niin ikään sähkövedolla hoidetun liikenteen kasvuna.

© Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi, Ilmatieteen laitos